FITeens Toolkit Finnish

13 SDT olettaa kolmen kaikille ihmisille luontaisen psykologisen perustarpeen (BPN; autonomia, pätevyys ja sukulaisuus) olemassaolon, joiden tyydyttäminen merkitsee universaalia fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia koskevaa kokemusta (Ryan & Deci, 2000b). BPN:n tyytyväisyys ennustaa vahvasti itsemääräytyvää motivaatiota (Chen et al., 2015), minkä vuoksi se liittyy useisiin myönteisiin tuloksiin käyttäytymisen, kognitiivisen ja affektiivisen tasolla (Edmunds et al., 2006). Esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden kontekstissa BPN:n tyytyväisyys osoittautuu vahvaksi sisäisen motivaation ennustajaksi (Ryan & Deci, 2000a), joka liittyy viime kädessä pitkäaikaiseen harjoittelun noudattamiseen (Teixeira et al., 2012). Päinvastoin, BPN:n turhautuminen ennustaa motivaatiota (Vansteenkiste & Ryan, 2013), mikä johtaa alhaiseen sitoutumiseen ja korkeisiin keskeyttämisasteisiin (Ng et al., 2013). Ryan ja Deci (2017) väittävät, että motivaation taso riippuu BPN:n tyytyväisyydestä ja että dikotomisen (sisäinen vs. ulkoinen) vasteen sijaan motivaatio voi ilmetä kuudella eri tavalla. Erilaiset motivaatiosäännöt ovat hajallaan motivaation jatkumoa pitkin, ja ne vaihtelevat motivaatiosta (motivaation puute tai aikomuksen puute toimia tietyn käyttäytymisen mukaisesti) sisäiseen motivaatioon (tietyn käyttäytymisen taustalla oleva mielihyvä), joista viimeinen edustaa itsensä määrätietoisen käytöksen prototyyppiä. Ulkoinen motivaatio syntyy tämän jatkumon keskeltä ja sisältää neljää erilaista sääntelyä, joista kaksi on enemmän itsemääräytyvää (autonominen säätely): tunnistettu säätely (yksilö tunnistaa toiminnan tärkeyden, vaikka hän ei välttämättä nauti siitä suorittaa sen) ja integroitu sääntely (ihminen integroi käyttäytymisen itselleen luontaiseksi ja näkee sen omien arvojensa mukaiseksi); ja kaksi muuta vähemmän itsemääräävää (ohjattu säätely): ulkoinen säätely (henkilö suorittaa käyttäytymisen täyttääkseen ulkoiset vaatimukset) ja introjektoitu säätely (henkilö painostaa itseään käyttäytymään). Tämä ero autonomisen ja kontrolloidun säätelyn välillä on SDT:n ydinominaisuus. Aiemmat terveyteen liittyviin käyttäytymismalleihin (esim. fyysiseen aktiivisuuteen) liittyvät tutkimukset korostavat itsenäisen säätelyn asteen ja useiden positiivisten